Villasukat käyttöön

Syksyn kelit on täällä olleet ilmeisesti vähän poikkeuksellisenkin lämpimät. Aurinko on paistellut ja lämpötilat on ollut yleisesti vielä parinkymmenen asteen paikkeilla tai pikkaisen ylikin vielä ihan viime aikoinakin. Onkin ollut vähän vaikea muistaa, että nyt on tosiaankin jo marraskuu. Aamuisin toki on viileää, kun yön aikana lämpötila laskee melko reippaasti. Mutta päivällä on ollut tähän asti vielä ihan lämmintä. Viikko sitten iski vielä vuodenaikaan nähden suhteellisen lämpimät keli ja jopa +25 C päivällä. Sen jälkeen lämpötila tipahtikin sitten reippaammin sellaisiin normaaleihin keleihin vuodenaikaan nähden, eli siinä +13-18 C paikkeilla näyttää nyt tuo ulkolämpömittari. Toisaalta, kun aurinko ulkona paistaa, tuntuu keli paljon mittarin näyttämää lämpimämmältä. Onkin vähän vaikea tottua, että miten pitäisi pukeutua, jos lähtee johonkin. Toiset ihmiset näyttävät kulkevan t-paidalla kun toisilla on jo melkein toppatakki päällä. Kun lähtee vaikka kävellen johonkin päivällä, huomaa nopeasti ylipukeutuneensa, kun on tuijottanut vaan sitä mittarin lukemaa.

Tämä lämpötilan lasku tuli niin yllättäen sitten lopulta, että meillekin tuli kiire tilata kaasu- ja sähköyhtiön mies laittamaan meidän kaasulämmitin takaisin päälle. Viime viikonloppu oli pitkä viikonloppu, kun täällä oli veteraanien päivä ja kouluissakin vapaata maanantai, joten jouduimme odottamaan kaasumiehen tuloa näin tiistaille asti. Piti viikonloppuna jo kaivaa villasukatkin esiin, kun ilman lämmitystä ainakin aamuisin tuntui kylmältä (vaikka sisälämpötilamittari näyttikin +19-20 C:ta). Itse asiassa vaikka sisällä oli 5 astetta lämpimämpää kuin ulkona, sisällä tuntui kylmemmältä ja tarvitsin enemmän vaatteita kuin ulkona, jossa aurinko kuitenkin paistoi päivällä oikein nätisti.

Meillähän on siis makuuhuoneissa kokolattiamatot. Kun olen kertonut niistä Suomessa asuville kavereille tai sukulaisille, on moni hämmästellyt, että "vieläkin kokolattiamatot, onpas vanhanaikaista". No, ei tunnu kovin vanhanaikaiselta, kun aamulla nousee sängystä paljain jaloin ja jalan alla onkin lämmin matto. Siitä kun jatkaa tepastelua kylppäriin, jossa on suhteellisen viileä laattalattia, tulee kiire hakea niitä villasukkia. Ja huomaa, että miksi varsinkin näin 1. kerroksen asunnossa ne kokolattiamatot onkin ihan hyvä idea. Varsinkin kun ei täällä mitään lattialämmityksiä tunneta. Tai ei ainakaan näissä tämän alueen vuokra-asunnoissa. Meidän kämpässä on siis kaksi tuollaista kaasulämmitintä. Toinen tuossa makuuhuoneiden välissä ja toinen olohuoneessa ja niillä pitäisi sitten saada koko kämppä lämpimäksi. Saattaa olla, että jos on kylppärin ovi unohtunut yöksi kiinni, ei aamusuihkuun ole mitään hinkua mennä muutamaan kuukauteen..

Nyt on siis taas kaasu ja liekki lämmittimissä ja pitää vaan nyt osata säätää ne sopivalle tasolle, että tarkenee, eikä tule yhtäkkiä asunnosta ihan saunakaan. Kaasufirman asentajan kanssa rupatellessa tuli tietty esiin, että olemme Suomesta. Hän kehui heti Suomen olevan erittäin kaunis maa. :) Kuulemma hänen kaverinsa oli juuri mennyt naimisiin suomalaisen kanssa ja muuttanut Suomeen. Siitä tuo tieto.

Vanhempien vierailupäivä

Teinin koulussa oli tänään vanhempien vierailupäivä. Itselläni oli aamupäivällä menoa, joten ajattelin lähteä koulun lounastunnin jälkeisille tunneille tutustumaan. Päästäkseen tunneille piti ensin mennä koulun toimistoon kirjaamaan nimensä listaan, että sai vierailija-tarran paitaansa ja pääsi seuraamaan opetusta. (Poistuessa sitten kuittaus jälleen toimiston listaan.) Suunnitelmani kuitenkin kutistui yhden oppitunnin, eli 55 minuutin mittaiseksi, sillä teinin viimeisen tunnin eli ELL-englannin luokka oli "ei avoinna vierailijoille" -listalla. Olin kyllä aiemmin kuullut, että tällä viikolla enkussa on sijainen, joten se lienee syy tuolle rajoitukselle.

Teinihän käy täällä "middle schoolia", joka kait periaatteessa vastaisi Suomen yläkoulua, vaikka siis middle schoolissa on luokat 6-8. Koska menevät täällä aiemmin kouluun, koulun ikähaitari vastaa kuitenkin Suomen 5.-7. luokkia. Koulussa on n. 800 oppilasta ja toimistossa olleessa vierailijalistassa oli ehkä n. 20:n vanhemman nimet ja heistäkin suurin osa näytti poistuneen jo ennen kuin itse menin paikalle. Osa vanhemmista on toki töissä, eikä täältä työpaikoilta voi lähteä / järjestää lähtevänsä kesken päivän koulun vierailupäivään tuosta noin vaan, mutta silti määrän pienuus yllätti. Toki poistuessani oli nimiä tullut listaan vielä toistakymmentä, eli iltapäivän tunneilla oli muitakin seuraajia. Teinin tunnilla ei kuitenkaan ollut muita vanhempia.

Tuosta yhden oppitunnin vierailusta taustoineen voisi kirjoittaa melkein romaanin, mutta yritän tiivistää.. Täällä siis lukujärjestys on vähän kuin Suomen luokattoman lukion lukujärjestys. Jokaisella oppilaalla on 7 eri oppiainetta ja lukujärjestykseen on koodeilla 1-7 merkitty tuntien paikat ja jokainen oppilas on saanut koulun alkaessa tiedon mikä koodi heillä vastaa mitäkin oppituntia, opettajaa ja luokkahuonetta. Luokka-aste ei jakaudu mihinkään tiettyihin ryhmiin tai rinnakkaisluokkiin kuten Suomessa. Oppilas kuuluu tiettyyn tiimiin, joka määrää osaltaan ryhmän. Yleisesti saman tiimin oppilaat ovat samoilla tunneilla science:ssa (jossa useita luonnontieteitä yhdisteltynä), äidinkielessä ja social studies -ryhmässä (=historia ja yhteiskuntaoppi, jonka tunnilla muuten siis tänään kävin). Teini on kuitenkin juuri kahdessa jälkimmäisessä ELL-opetuksessa (eli ei-natiivien englanninpuhuvien ryhmässä), joten hänen kohdallaan jokaisella tunnilla on eri oppilasryhmä kuin toisessa oppiaineessa. Jokaista oppiainetta on 4 päivänä viikossa 55 min oppitunti kerrallaan. Tuntien välillä on 5 min tauko, paitsi 2. ja 3. tunnin välillä, jossa on 10 min brunssi-tauko ja 4. ja 5. tunnin välillä, jossa on 35 min lounastauko. Iltapäivän tunnille mennessäni lounastauko oli vasta päättymässä ja kun odottelin luokan ovella, kävi vieressä olevilla lokerikoilla melkoinen kuhina ja pölinä, kun nuoret ruokailun jälkeen ryntäsivät hakemaan tavaroitaan. Huomionarvoista oli, että kukaan ei töninyt, suurin osa hymyili ja keskusteli kovaäänisesti keskenään.

Itse luokassa on tietty samat peruselementit kuin Suomessakin, eli tunnistaa kyllä ihan luokkahuoneeksi. ;) Tämä alue on sitä ns. hyvien koulujen aluetta, yksi Kalifornian parhaita kouluja itse asiassa ja osalla alueella asuvilla henkilöillä / vanhemmilla ei ole puutetta pikkurahasta (tai isommastakaan sen puoleen), joten alueen koulut ja koulupiiri saavat aika paljon lahjoituksia tältä yhteisöltä. Luokassa siis oli yhdellä seinustalla tietokonetyöpisteet, joissa näytti olevan muutama suhteellisen tuore iMac (lieneekö tällä sitten jotain tekemistä sen kanssa, että herra Jobs eläessään siis asui juurikin tässä kaupungissa?). Luokassa oli myös Smart board -älytaulu ja teinin mukaan sellainen on joka luokassa. Edessä oli opettajan pöytä, mutta luokan takana on myös opettajan työpiste. Molemmissa opettajalla on tietokone, mutta takana oleva pöytä näytti olevan myös opettajan ns. toimisto kaikkine kirjoineen ja hänen lastensa valokuvineen jne. Työpisteen vieressä oli sellaiset kansiokärryt, joissa yhdessä kärryssä oli aina yhden luokan kyseisen oppiaineen työskentelykansiot (siis sellaiset pahviset "taskut", jotka roikkuivat reunoistaan kärryn laidoilla kuin jossain arkistossa konsanaan). Oppitunnin aluksi oppilaat hakivatkin kansionsa ja opettajan ohjeistuksen mukaisesti jatkoivat työskentelyään kesken olevista tehtävistä ja saivat uusia tehtäviä. Oppilaillahan ei ole tässä social studies -oppiaineessa oppikirjoja, vaan tekevät mm. monisteita ja projekteja, joita sitten säilytetään portfolion omaisesti kansiossa koko vuoden. Vain sellaiset tehtävät, joista tulee läksyä saa tuoda kotiin kesken vuoden.

Koska ryhmä on ELL-ryhmä, oli siinä vain 15 oppilasta. Ryhmän kokokin toki vaikuttaa, mutta työrauhaongelmia ei luokassa ollut yhtäkään (tosin huom! tähän vaikuttaa taas tämä koulun oppilasaines ja arvostus yleensä). Jos oppilailla oli jotain kysyttävää tehtävään liittyen, ei kuulunut mitään suomalaistyylistä "hei ope!" -huutelua, vaan oppilaat kiltisti viittasivat, jolloin opettaja tai luokassa oleva avustaja kävi vastaamassa heidän kysymyksiinsä. Kun opettaja kyseli aiemmin opituista, hän kyseli oppilailta tasapuolisesti ympäri luokkaa, eikä kysymyksiin siis mitenkään viittailtu, vaan enemmänkin osallistuttiin keskusteluun. Opiskeltavana aiheena oli edelleen USA:n vaalit ja vaalien jälkeen oppilailla olikin noussut hyviä kysymyksiä niihin liittyen, mm. äänestystavasta ja ns. vaa'ankieliosavaltioista. Itsekin tuli opittua uutta ja kuultua opettajankin esille tuomia kriittisiä kannanottoja, mitä vaalijärjestelmästä on julkisuudessa tuotu esille, (Mm. se, että Kalifornia on ollut jo vuosia ns. "sininen osavaltio" eli demokraattinen, joten kun se ikäänkuin tiedetään jo etukäteen, niin moni republikaanin äänestämistä pohtiva miettii, että onko hänen äänellään merkitystä ollenkaan. Ja toisaalta, miten nykyistä valitsijamiehiin perustuvaa vaalijärjestelmää on kritisoitu siitä, että esim. Ohio ja Florida saavat niin tärkeän merkityksen vaaleissa.) Ote tunnilla oli enemmänkin keskusteleva ja suuren osa tunnista oppilaat tekivät kirjallisia tehtäviä omaan projektiinsa liittyen. Mitään sen laajempaa yhteenvetoa ei toki voi yhden tunnin perusteella nyt sanoakaan.

Pieniä muita juttuja osui samalla silmään. Luokan perällä on kirjoja, joita käytetään koulussa tarvittaessa. Muiden oppituntien tunneilla siellä on sen oppiaineen kirjat. Eli esimerkiksi matematiikan kirjan oppilas saa käyttöönsä kotiin ja koulussa käytetään toista kappaletta. Kirjat on täällä sellaisia 2 tiiliskiven kokoisia, joten edestakaisin raahaaminen sinänsä olisikin ihan typerää, varsinkin kun niitä käytetään koulussa suhteellisen vähän ja opettajan käyttävät opetuksessaan paljon juuri keskustelua, projekteja, tehtävämonisteita, tietokonetta ja smartboardia. Nytkin oppilaiden materiaalina oli eilen julkaistut kansanäänestyksen tuloksia käsittelevät sanomalehtitekstit. Kirjojen lisäksi luokan perällä on kynälaatikot, joista voi tarvittaessa käydä lainaamassa tarvittavat välineet, jos omat ovat jääneet vahingossa kotiin. (Kyllä, siis ihan ilman, että opettaja naputtaa välineiden unohtamisesta ja laittaa unohdusmerkintöjä listaansa!) Luokan takana on myös juoma-allas, josta oppilaat kävivät kesken tunnin tarvittaessa sopivassa työskentelyvaiheessa juomassa. Ja kyllä, taas ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Luokan oven vieressä roikkui naulassa kaksi avainnauhaketjua, punainen ja sininen, joissa oli päässä muovinen "hall pass" -lätkä. Yksi tyttö näytti sellaisen ottavan kesken tunnin kaulaansa, lähtevän ovesta ja palaavan hetken kuluttua takaisin. Eli kyseisen läpyskän avulla voi kulkea koulun käytävällä kesken tunnin mennääkseen naisten / miesten huoneeseen, tai suomalaisittain ronskisti suoraan sanoen siis mennäkseen WC:hen. Ja kyllä, jälleen ilman, että pitää kysyä opettajalta lupaa. ;) Homma näyttää toimivan oikein hyvin, ja toisaaltahan siis välitunnit ovat sen verran lyhyitä, että 800 oppilaan WC-jonot taitaisivat silloin olla melkoisen paljon suurempi ongelma kuin lyhyt poistuminen tunnilta kesken työskentelyn.

Koulusysteemistä olisi niin paljon kaikkea muutakin kerrottavaa ihan siis vain tuon koululaisen touhujen seuraamisen perusteella. Mutta homma siis toimii, vaikkakin erilailla ja erilaisin periaattein kuin Suomessa. Oppilaat näyttävät tekevän paljon ja ahkerasti töitä koulussa ja sen jälkeen, opettajaa puhutellaan sukunimellä (Mrs. XXX) ja teinit näyttävät hymyilevän myös koulussa - ja silti ne oppivat, vaikka eivät mitään OPS:n mukaista oppikirjaa käytäkään. Ainoa harmitukseni oikeastaan on, että kouluun pääsee tutustumaan vain kerran vuodessa, sillä kovasti olisi vielä tehnyt mieli seurata opetusta ja tutustua paikalliseen systeemiin myös muutenkin kuin teinin kertomien perusteella.

Vaalit

Huomenna on vihdoin äänestyspäivä ja nämä vaalihässäkät loppuu tältä kertaa. Vaaleissahan saa äänestää vain äänestäjiksi rekisteröityneet USA:n kansalaiset, eli meillä ei sitä oikeutta ole. (Itse asiassa, jos yrittäisimme rekisteröityä äänestäjiksi, meidät taidettaisiin heittää maasta ulos.) Jos äänioikeus sattuisi olemaan, niin näihin vaaleihin saisi tehdä kyllä aika reippaasti kotitöitä ja ottaa asioista selvää.

Olen kyllä itse mielenkiinnolla seurannut kaikki vaaliväittelyt televisiosta. Ihan vaan senkin vuoksi, että miten erilaisia väittelyt täällä ovat, kun on vain kaksi haastateltavaa kandidaattia. Vaikka siis presidenttiehdokkaita on useampiakin ja esimerkiksi vihreän puoleen varapresidenttiehdokashan on suomalaistaustainen! Mutta kyllä sitä pikkuhiljaa jo toivoo tulosten selviämisen jälkeistä aikaa, jolloin mainoskatkoilla tulisi muitakin kuin vaalimainoksia ja kyläraiteilta poistuisi vaalikyltit. Vaikka onhan noita autojen purkuritarroja hauska seurailla. Täällä osaa Kaliforniaa pääsääntöisesti autoissa näkee erilaisia Obama / Biden -tarroja. Ihan hauskojakin tarroja näkee välillä. Tässä naapurustossa ajelee yksi auto, jossa kannatustarrassa on koiran kuvan ja teksti "I barck for Obama". Toki Romney / Ryan -tarrojakin näkee, mutta tällä alueelle vähemmän. Kaliforniaahan pidetään aiempien vuosien pohjalta suhteellisen varmana demokraattien alueena. Saa sitten nähdä, että miten itse vaaleissa käy. Tilannehan on kutkuttavan jännittävä valtakunnallisesti ja viime päivinä on täällä tullut varsinkin Obamaa vastustavia mainoksia televisiossa enemmän kuin aiemmin. Facebookissa on kaikenlaisia sivustoja ja näin suomalaiseen kampanjointiin tottuneena on parempi pysytellä vaan pois niiltä sivuilta, koska loanheitto ja ehdokkaiden vääristely on aika mahtipontista, eikä niistä tule kuin vihaiseksi.

Suomen lehdistössä näytetään käsittelevän vain USA:n presidentinvaaleja, jotka toki ovat täälläkin mediassa ne tärkeimmät, mutta täällä äänestetään samalla monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi täällä Kaliforniassa samalla äänestetään ainakin senaattorista, kongressiedustajista, koulupiirialueen koululautakunnan (tai joku vastaava) jäsenistä, (osasta?) kunnanvaltuuston jäsenistä, joistain paikallisista ehdotukista ja sitten myös kansanäänestyksenä 11 ehdotuksesta. Ehdotukset käsittelevät mm. koulujen rahoitusta, GMO-merkintää ruuassa ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamista. Ehdotukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Joten taitaa olla melkoisen iso lappu, johon valinnat pitää tehdä.

Koulussakin pojan ELL Social studies -tunneilla (joissa käsitellään tänä vuonna USA:n historiaa, mutta myös yhteiskuntaoppi-tyyppisiä asioita) ovat tutustuneet vaaleihin. Ovat tehneet eri kansanäänestyksen ehdotuksista (propositions) mainoksia ja järjestäneet väittelyitä ehdotusten puolesta ja vastaan. Huomenna koulussa on myös varjovaalit ja äänestävät siellä ainakin presidentistä ja sitten näistä kansanäänestyksen ehdotuksista. Mitään ei ole lapsi suostunut omasta suunnitelmastaan hiiskumaan, koska äänestäminen on kuulemma salaista, eikä sitä saa kertoa kenellekään. Olemme yrittäneet selventää, että varmaan koulussa on tarkoitettu, että ei ole pakko kertoa, mutta halutessaan saa kertoa miten itse äänesti. Pojan suu pysyy silti supussa. Hyvä toki niin. Politiikka ei täällä ole kuitenkaan keskustelunaihe, joka kannattaa ihan kahvipöydässä tai hyvää-päivää -keskusteluissa ottaa esille - varsinkaan näin muualta tulleena.

Happy Halloween!

Halloween on täällä iso juhla. Viime viikolla koululla olleessa ELL-illassa oli Halloween-teema ja lapset pukeutuneet ja tietty meidän juniori muiden mukana. Meidän perheen vampyyri sai yhden kolmesta jaossa olleesta paras asu -palkinnosta, oli kuulemma oikein asuun sopiva vakava ilmekin (perus suomalaisteini-ilme siis, toim.huom.). :)

Viime sunnuntaina kävimme kaupungin keskustassa katsomassa alle 12-vuotiaille tarkoitettua ohjelmaa ja pieniä palosammuttimen kokoisia asuihinsa pukeutuneita natiaisia kulkemassa ympäri kävelykaduksi muutettua katua. Tänään päätimme lähteä erääseen kauppakeskukseen, jossa oli taas ohjelmaa juuri noille perheen pienimmille. Istuskelimme kahvilassa ja katselimme ohi kulkevia prinsessoja, ironmaneja, krokotiileja, tiikereitä ja monia muita hahmoja. Pimeän tultua lähdimme katselemaan menoa asuinalueilla. Ajatuksena oli, että olisimme tulleet tähän meidän naapurustoon pienen ajelun jälkeen. Olimme selvittäneet, että Steve Jobs eläessään huolehti, että heidän pihallaan oli Halloweenina aina kunnon koristeet ja paljon elämyksiä lapsille. Kuulimme myös, että nykyään talossa asuvat ovat halunneet vaalia tätä Jobsin perinnettä, joten päätimme suunnistaa katsomaan sinne. (Käsityksemme mukaan siis talossa ei asu enää Steven sukulaisia, vaikka jonossa olevat lapset puhuivatkin koko ajan talosta "Steve Jobsin talona".) Talo oli kyllä erittäin suosittu ja sinne piti oikein jonottaa (jatkuva n. 50 m jono), mutta oli se sen arvoinenkin. Kyseisessä talossa ei todellakaan oltu pihistelty koristeissa, piha oli täynnä kaiverrettuja kurpitsoita, luurankoja, hautakiviä ja muita kammotuksia ja heidän jakamansa karkkipussi ei todellakaan ollut mikään pieni (Steve Jobs oli kuulemma eläessään jakanut lasten mielestä liian terveellisiä syötäviä, mutta nyt pusseissa oli kyllä ihan vaan karkkia, karkkia ja karkkia)..

Kyseisellä kadulla vaelsi sekä isoja että pieniä "Trick or treat":taajia ja päätimme vähän katsastaa katua kävellen. Meillä oli ollut tarkoitus vaan pikaisesti vilkaista, mutta sen verran näkyi noita teinejäkin ja selkeästi omaa jälkikasvua vanhempia myös käyvän ihmisten ovilla (suurimmassa osassa ihmiset päivystivät ovillaan, eikä oveen tarvinnut edes kolkutella), että meidänkin talouden jälkikasvu liittyi jonon jatkoksi. Alunperin oltiin kuviteltu, että meidän perheen teini on tähän touhuun jo ihan liian iso, eikä ollut sopinut koulukavereidensa kanssakaan mitään karkkikierrosta (tosin täällä keppostelijoiden mukana oli aina joku aikuinen). Eräs perhe oli saanut pihalleen oikein Ray Villafanen kaivertamaan kurpitsoita!!

Eivätkä ne muutkaan talot koristeluissa paljon muille hävinneet. Aivan uskomattomia koristeluita, haamuja, hämähäkinverkkoja, muumioita, luurankoja, mitä tahansa. Osassa vielä kivasti rytmitettynä savukoneilla ja Halloween-leffan teemamusiikilla. Yhteen "kummitustaloonkin" (haunted house) päästiin, jossa joutui ensin saamaan osansa kauhusta ennen kuin sai karkkeja. Tähän voisi taas todeta, että ihan niinkuin elokuvissa, paitsi osa oli kyllä vieläkin uskomattomampia.

Kaipauksia Suomesta

Aiemminkin on tullut kirjoitettua, että noin puolen vuoden asumisen jälkeen sitä alkaa olla pääsääntöisesti jonkunlainen rutiini erilaisiin hommiin. Eli eläminen sujuu ja menee omalla painollaan. Ei tarvitse jatkuvasti täytellä lappuja, etsiä tietoa tms., vaan voi keskittyä ihan vaan olemiseen ja elämiseen.

Muutamia asioita kuitenkin edelleen on, joissa tulee "ikävä" Suomeen tai siihen, miten hommat siellä hoidettaisiin. Välillä tulee tietty myös fiilis, että "mitä hittoa mä täällä teen", jos joku asia ei sujukaan tai tuntuu, että joku homma hoituu niin huonosti täällä. Nämä on kuitenkin sellaisia lyhyitä väläyksiä, eivätkä loppujen lopuksi edes kovin kummallisista asioista. Ne asiat, joissa kaipaus Suomeen tulee, ovat lähinnä asumiseen ja esimerkiksi siivoamiseen liittyviä asioita. ;)

Täällä ei toki ole mitään syytäkään rakentaa kuten Suomessa ja varautua 30 asteen pakkasiin, mutta välillä tuntuu, että talot ovat ihan korttitaloja. Eli kun ulkona on kuuma, on sisälläkin pian kuuma ja päinvastoin, kun tulee kylmä. Toisaalta tuo on hyväkin, sillä iltaisin auringon laskun jälkeen ulkolämpötila laskee nopeasti päivälämpötiloista, varsinkin kesällä reippaastikin, joten sisällekin saadaan viilennystä. Todellisena haittapuolena on sitten se, että naapurista ja ulkoa äänet kuuluvat helposti asuntoon sisälle, varsinkin iltaisin, kun muuten on hiljaista. Onneksi naapurusto on suhteellisen hiljaista, mutta yläkerran kanta-astuja näyttää norsukävelevän pitkälle yöhön ja aamulla taas aikaisin melko usein. Ilmeisesti ei ole kovin uneliasta sakkia. ;)

Pyykinpesu on ihan oma lukunsa. Meidän pesukoneemme on sellaista perinteistä USA:laista "pyykin möyhentäjä" -mallia, jossa pyykit ilmeisesti vaan vähän pyörivät siellä 9-15 minuutin ajan ennen huuhtelukierrosta. Kunnon tahrat eivät siis puhdistu ilman erillistä tahrojen esikäsittelyainetta. Möyhennyskäsittely tekee vaatteista myös jotenkin fletkumpia. Ei siis ihme, että vaatekauppa käy ja vaatteiden hinnat ovat halvempia täällä. Vaatteet näyttävät kuluvan suht nopeasti, varsinkin jos ne laittaa kuivuriin pesun jälkeen. Pitäisi varmaan etsiä joku kolikkopesula, jossa olisi sellaiset eurooppalaiset pesukoneet, joissa oikeasti se rumpu pyörisi myös pesun aikana. Niitä siis täällä kyllä on ja niitä myydään koteihinkin (mutta ovat ilmeisesti paljonkin kalliimpia),  niitä kutsutaan täällä  "high effective" -pesukoneiksi (eli "erittäin tehokkaiksi"). Tämä kertoneekin jotain näistä paikallisista perusmalleista..

Meidän pesukoneen sisäosa, tuo keskellä oleva osa pyörii pesun aikana "vatkaten" niitä vaatteita

Toinen, mitä epätoivoisesti kaipaa on käsisuihku. Enkä nyt tarkoita mitään bidet-suihkua (ei täällä kyllä sellaisiakaan ole), vaan suikussa olevaa käsisuihkua. Kyllä niitäkin täällä jossain on, mutta meillä on tietty se perusmalli, jota ei pysty edes itse vaihtamaan tilapäisesti. Yritä siinä sitten saada esimerkiksi kylpyammetta puhtaaksi, kun yrität vaan suunnata sitä seinäsuihkua sinne kylpyammeen reunaan, että pääset hankaamaan tahroja pois ja huuhtelemaan pesuaineet pois. Olenkin päätynyt käyttämään sellaista "scrubbing bubbles" -pesuainetta, joka suihkutetaan vaahtona ammeeseen ja seinille ja aine alkaa pitää sellaista kummallista suhinaa, kun se käy lian kimppuun. Sitten tarvitaan vain kevyt pyyhkäys ja hankaus ja aineen poissuihkuttelu. Näistä jälkimmäisen kanssa onkin tekemistä edelleen tuon meidän seinäsuihkun kanssa. Mitä lie myrkkyä sitten on, mutta amme ainakin puhdistuu. Mutta se aineen haju ottaa keuhkoihin aika reippaasti.. Mutta pienellä kasvojen suojauksella, saa ammeen kuitenkin sellaiseen kuntoon, että sitä voi käyttää.

Kylppärin suihkuseinä. Meillä onneksi säätimessä on sekä veden lämpötilan että veden paineen säätö. Usein hotelleissa tällaisessa on vain lämpötilan säätö, eli hirveällä kiirellä pitää saada säädin oikeaan kohtaan, ettei niskaan tule pitkään sitä jääkylmää tai toisaalta superkuumaa vettä.

Ne, perinteisemmät kaipaukset, eli hernekeitto, ruisleipä, salmiakki ja xylitol ei meillä ole iskeneet oikeastaan päälle. Pakottavaan tarpeeseen täältä kyllä saa IKEA:sta salmiakkikaloja (vaikka ne ei kyllä maistukaan niin hyvältä kuin vaikka Pantterit), jonkunasteista rukiiseen tehtyä leipää (vaikka ei siis mitään reissumiestä tai reikäleipää) ja hernekeittoa nyt ei ole aiemminkaan meillä syöty kuin "pakko-tehdä-ruokaa-kiireellä"-päivinä. Xylitol-purkkaa meillä vielä on jäljellä jonkun verran, kun osattiin tullessa varautua, mutta sitä täytyy jossain vaiheessa tilata Suomesta lisää.

P.S. Meinasin melkein unohtaa, että täällä tekniikan ihmelaaksossa Suomen kännykän kuuluvuutta on kyllä ikävöity ihan päivästä 1 asti. Sisällä ei ole välttämättä verkkoa ollenkaan ja puhelut pätkii muutenkin. Mitä kauemmas tuonne vuorille tms. menee, niin verkko häviää pitkäksi aikaa kokonaan.