Kunnon amerikkalainen

Amerikkalaiset tuttavamme ovat korostaneet meille, että on hyvä vaan mahdollisimman pian tutustua ja varsinkin tutustuttaa tuo perheen juniori amerikkalaiseen elämäntapaan. Eräs tuttavamme antoikin jo muutaman Hämähäkkimies-lehden juniorille luettavaksi, koska sarjakuvat ovat kuulemma niiin amerikkalaista. Täällä niitä tietty aika paljon mm. keräillään ja vaalitaan hyväkuntoisena - tai siis ainakin jotkut tekee niin.

Yksi tärkeä osa kunnon amerikkalaisuutta kuulemma on ainakin paikallisen urheilun seuraaminen. Meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan ensimmäistä jääkiekon "paikallispeliä" (eli San Jose Sharks vs. Los Angeles Kings), jonka pitäisi olla joulukuussa. Siis pitäisi. Perhanan työtaistelu iski tietenkin tähän syksyyn ja tällä hetkellä vissiin ainakin marraskuun pelit on peruttu ja kait ne kohta sitten ilmoittaa jo joulukuun tilanteestakin. Baseball-peleistä kuulimme, että ne kestää ikuisuuden ja siellä katsomossa syöminen on vissiin se pääasia ja sen katkonaisen pelin katteleminen sitten se toissijainen - no, ei sentään kaikille. Nooh, San Francisco Giants nyt voitti juuri National Leaguen, eikä tullut sitten mentyä. Toisaalta monta tuntia paahtavassa helteessä ei kuulostanut ihan meikäläiselle sopivalta.

Grouponista sattui sitten silmiin paikallisen amerikkalaisen jalkapallon college/yliopisto-sarjan lipputarjous silmiin ja ostaa täräytin 2 lippua. Tänään sitten suuntasimme pojan kanssa (oikein kunnon äiti-poika -laatuaikaa viettämään) stadionille Stanford Cardinals vs. Washington State peliin. Vaikka peli on college-tasoa, ei se tarkoita mitään pilipali puuhastelua pikkukentällä. Stadion taitaa vetää väkeä yhteensä 50 000, joten erittäin seurattu liiga sekin on. Pelejä tulee tv:stäkin aina silloin tällöin. Kyllähän tämänkin lajin peli näytti kestävän, melko tarkkaan 3 tuntia siinä meni, vaikka eriä on 4 ja erän pituus näytti college-tasolla olevan 15 min. Stadion ei ollut ihan täynnä, meidän takanamme oli pelkkää tyhjää tilaa. Siinä selvisi sitten, että miksi juuri ne paikat olivatkin tarjouksessa. Aurinko paistoi suoraan niihin paikoille ja suoraan sanottuna pelin alkaessa oli jokseensakin kuuma istuskella siinä paahteessa. Puoliajan jälkeen onneksi helpotti. Tosin sitä ennenkin, koska olimme napanneet info-tiskiltä taitettavan viuhkan / kannustusläpyttimen, jolla sai vähän viilennystä aikaan. Pojan koulussa ovat juuri opettelemassa lippupalloa, joten vähän oli jo säännöt ja peli siinä mielessä tuttua. Yleisö oli kyllä ihan huippua, lähes kaikilla oman joukkueen kannatuspaidat päällä ja varsinkin loppua kohti ääntä lähti kyllä yleisöstä oikein riittävästi. Kaikki muutkin "elokuvista tutut" -elementit oli paikallaan, kummallakin joukkueella omat cheerleaderit ja maskotit ja kotijoukkueella iso bändi, joka soitti mm. oman joukkueen touchdownien jälkeen. Peli sinänsä oli loppumetreille jännittävä ja päätyi kuin päätyikin Stanfordin voittoon. Go Stanford! Ns. paikallispelien aikaan stadion on kuulemma ihan täynnä ja tunnelma sen mukaista ja poika jo suunnittelikin, että silloin pitää ainakin mennä uudestaan.

Kohta tulee touchdown

Screeni pelin päätyttyä, 24-17 Stanfordille

 

Puhetta, hymyä ja palvelua

Täkäläiseen palveluun on helppo tottua ja ihmisten ystävällisyyteen, vaikka se ensin alkuun tuntuukin suomalaiseen menoon tottuneesta melko hassulta. Ei pelkästään naapurit ja kaupan työntekijät tai ihmiset kauppakeskusten tai hotellien hisseissä tervehdi ja samalla kysy, että mitä kuuluu, vaan myös ihan ventovieraat saattavat tervehtiä. Kun kävelee tässä naapurustossa, niin osa vastaantulevista ihmisistä tervehtii vastaantullessa. Mutta ei se rajoitu pelkästään naapurustoon. Kun lähtee vaikka tuonne selkeästi kauemmas maastoon tai kävelypoluille lenkille, niin vastaantulevat saattavat tervehtiä iloisesti - tai vähintään hymyillä ja nyökätä.

Paikallista small talkia olisi tietty hyvä oppia heittämään luonnikkaasti. Nyt sitä tervehtii naapureita aina vaan moikkaamalla "Hi" ja sieltähän tulee heti vastaan "Hi! How are you?". Voishan sitä saada sen kuulumiskyselyn itseltäkin lähtemän suustaan automaattisesti, mutta vielä ei lähde tuo tervehdys tuollaisenaan ihan selkärangasta.

Muutama ihan konkreettinenkin esimerkki paikallisesta palvelusta ja yleisestä ystävällisyydestä tai tästä "niin amerikkalaista tyylistä".

• Olin lapsen kanssa ruokakaupassa ja yritin kurkottaa hammastahnaa hyllyltä vain todetakseni, että jaahans, taitaa ollakin loppunut. Jatkettiin matkaa, kun toinen asiakas, n. 80-vuotias nainen juoksi perään. Hän oli kuulemma huomannut, että yritin kurkotella hammastahnaa. Hänkin oli etsinyt sitä samaa ja huomannut ne siinä keskellä käytävää sellaisen ritilähyllykön alahyllyllä ja nyt hän halusi siis tulla kertomaan meille, että missä sitä on. Etten vaan joudu poistumaan kaupasta ilman sitä. :)
• Vaatekaupoissa ym. myyjät siis usein tulevat heti tervehtimään ja kysymään, voivatko auttaa jotenkin ja pyytävät tulemaan kysymään heti, kun tarvitsee apua. No, tämä on tietty ihan ymmärrettävää, varsinkin jos ovat provikkapalkalla, palvelun ja hymyilyn avulla varmasti saavat enemmän myytyäkin. Mutta joissain saa vielä parempaakin palvelua. Esimerkiksi Michael Korsin Outlet-myymälässä myyjä tuli heti paikalle, kun otin vaatteen käteeni. Hän tiedusteli, että joko minulle on valmisteltu sovituskoppi. Taisin näyttää hieman pöllämystyneeltä, kun myyjä otti kädestäni kantamani pari vaatekappaletta ja vei ne sovituskoppiin. Tullessaan takaisin hän kertoi, että vaatteet odottavat nyt minua sovituskopissa 1 ja voin mennä sinne, milloin itse haluan. Jos haluan vielä ottaa useamman vaatteen, niin minun pitää vain hihkaista hänet paikalle. 
• Ruokakaupoissakin usein kaupan henkilökunta tai viimeistään kassa kysyy, että löysimmekö kaiken tällä kertaa ok. Ajattelin ensin, että kunhan lämpimikseen kysyvät. Vähän niinkuin vakiosti kyselevät niitä kuulumisia. Kun nyt olen seurannut tarkemmin ajan kuluessa tätä, niin kyllä nuo paikalliset näyttävät vastaavan myyjälle, että mitä eivät löytäneet. Myyjä / kassahenkilö sitten kuuluttaa jonkun kollegansa paikalle ja pyytää tarkistamaan, onko kyseinen tuote loppunut vai voiko hän tuoda sen asiakkaalle. 
• Koulun vuosikirjaan voivat päättävän luokan (eli lapsen koulussa 8. luokan) vanhemmat ostaa ilmoitustilan. Ilmoitustila ei ole mikään yrityksen mainos, vaan siinä voi toivottaa omalle lapselleen terveisiä ja menestystä. Usein niissä on vanhoja kuvia lapsesta ja vanhempien tervehdys, esim. tyyliin "Onnittelut hienosti suoritetusta kouluvuodesta. Olemme sinusta niin ylpeitä. Muista, että pystyt kaikkeen, mihin vain itse haluat, kun ponnistelet tarpeeksi. Me rakastamme sinua. Terveisin, äiti ja isä." Osa pitää tätä niiiiin amerikkalaisena löpertelynä, mutta mä oikeastaan tykkään jollain tavalla tästä tyylistä. Tällä alueella on arvostetut koulut ja kouluissa kova kilpailu, varsinkin ylemmillä luokilla. Jo tällä koulutasolla lapset tekevät todella paljon hommia koulun ja läksyjen eteen, joten uskoisin, että julkinen positiivinen kannustus ei ainakaan haittaakaan lapsen kehittyvän hyvän itsetunnon tukemisessa...
•  

Erilaista ja samanlaista arkielämää

On bloggailut jääneet arjen jalkoihin. Totesin, että bloggailun muistamiseksi ja asioista suoraan kertomiseksi, tämä blogi päivittyy jatkossa vain suomeksi. Myös siksi, että varsinaiset muuttoon, oleskelulupaan jne. ns. siirtolaiseksi ryhtymiseen asiat on nyt käsitelty.

Reilun puolen vuoden jälkeen arki on muotoutunut jonkunasteisesti ruotuunsa. On jotenkin jo tottunut siihen, että esimerkiksi kauppareissut kestävät pidempään kuin Suomessa. Osittain siitä syystä, että vieläkin joitain tuotteita joutuu etsimään pidempään. Niinkuin esimerkiksi miksi kasvisliemikuutiot löytyvät kaupasta käytävän 9 hyllystä, kun lihaliemikuutiot ovat käytävällä 3? Toisaalta taas suuria ruokaostoksia tehtäessä on käytävä kolmessa tai neljässä kaupassa, että saa kaikki tarvittavat. Tai toki pakko ei ole, mutta jos haluaa enemmän ja tuoreempaa ja myös halvempaa valikoimaa, niin silloin hedelmät+vihannekset ja juustot haetaan yhdestä paikasta, erikoisruokavalioon liittyvät tarvikkeet + pähkinät / mantelit ja leivät yhdestä paikasta, lihat ja kalat yhdestä ja sitten ne muut vielä yhdestä muusta paikasta. Tarvittavaa täydennystä haetaan sitten viikolla ihan vaan lähikaupasta. Sitten kun iskee jonkun erikoisemman tarve, pitää yrittää käydä etsimässä vielä mahdollisesti jostain muualta.

Tällainen erikoistapaus onkin nyt ollut käsillä, kun lapsen koulussa on ELL-opiskelijoiden (eli näiden englannin oppijoiden, joilla siis englanti ei vielä suju natiivin tavoin) ja heidän perheidensä yhteinen ilta tällä viikolla. Sinne on pyydetty jokaista tuomaan perinteinen jälkiruoka omasta maasta. Siinähän sitä sitten taas ihmeteltiin Facebook-kavereita myöten, että mitä sitä tekisi ja saako aineksia. Korvapuustit hylkäsin ruotsalaisina, omenahyveen ja muutaman muun siksi, että ei ollut ihan varma, onko paikalla minkälaiset ruokailuvälineet (siis lautaset + haarukat / lusikat) vai mitä. Suunnitelmana on nyt tehdä mustikkapiirakka pullataikinapohjaan, saa nähdä onnistuuko paikallisilla pensasmustikoilla. En ole vielä kokeillut. Kardemummaa löytyi lopulta ihan pienenä jauheena eräästä ei-vakiokaupastamme. Hiivaa löytyi vain kuivahiivana, mutta kait se nyt pelittää ihan normaalisti sekin. Nooh, jos tästä tulee floppi, niin haen Ikeasta joulupipareita tarjolle, laitan vaan kauniisti johonkin toiseen kulhoon esille..

Se, mihin täällä on ollut vaikeaa tottua, on jossain määrin erilainen käsitys ajasta ja hommien tekemisestä. Jos joku lupaa soittaa viiden minuutin päästä takaisin, se puhelu saattaa tulla ihan milloin tahansa 5 min ja 24 h välillä, tai ei ollenkaan. Yhtäkin tiistaita on tässä odoteltu joko kohta 3 kk. Huoltomiehen piti tulla hoitamaan eräs homma "tiistaina", mutta vielä ei ole siis näkynyt. Toisaalta ko. ongelmaakaan ei enää ole, mutta eipä ole kukaan meiltä kysynyt, että onko homma jo selvä. Tästä "hoidetaan, hoidetaan" hommasta on toisaalta ollut meille hyötyäkin. Asuntokompleksin manageri lupasi muuttaessamme ilmoittaa energiayhtiöllemme (sähkö+kaasu), että laskun pitäisi tulla muuttopäivästä seuraavasta päivästä lähtien meille. Nooh, ei näkynyt laskua ei. Yritimme sitä jossain väleissä aina kysyä managerilta. 4 kk:n asumisen jälkeen selvisi, että se olikin juuri tullut asuntokompleksin managerillemme. Oli tullut jo viimeiset neljä kuukautta . Ilmeisesti siis ovat maksaneet laskun koko sen ajan (säästyipä sitten nekin rahat :) ). Noh, saimme laskun maksettavaksemme ja ilmoitimme sitten itse energiayhtiölle tietomme (kun nyt sitten ohjeistus managerilta olikin muuttunut, että hän ei tuota ilmoitusta tee, vaan meidän pitäisi se tehdä.. justjust). Sähkön osuus oli melko pieni, mutta kaasulasku oli isompi kuin sähkölasku. Ja meillä tuota kaasua kuluu siis vain lämmittimiin, eivätkä ne ole todellakaan kesähelteillä olleet päällä. Tai on siellä ollut vain sellainen ylläpitoliekki, jonka pitää olla kuulemma päällä aina. Ilmeisesti sitten ihan liian kovalla sekin liekki ollut. Vähän sitten asiaa taas selvitellessämme ilmeni, että kyllä energiayhtiö voi sen ylläpitoliekin käydä sulkemassa ja sitten avata taas syksyllä, kun oikeasti tarvitaan sitä lämmitystä. Onneksi se oli vain soitto ja energiayhtiön mies tuli seuraavana päivänä ja hoiti sulkemisen 5 minuutissa.

Esimerkkejä toki riittäisi, mutta kyllä sitä oikeasti on välillä niiiin tyytyväinen, että itsellä on näitä tiedonhankintaan liittyviä opintoja ja kokemusta. Niin paljon on asioita, joita selvittää, että mitenkäs se homma täällä oikein pelittääkään.

---

Sorry, no English version. From now on I will update my texts in English only when their themes are connected to the immigration theme. Thanks!

Kampaajalla käynti -vihdoin / Finding a hairdresser

Hyvää kampaajaa on sitten vaikea löytää, ihan kaikkialla maailmassa. Kun on Suomessa käynyt samalla luottokampaajalla 8 vuotta, on vaan vaikea yht'äkkiä vaihtaa kampaajaa. Pakkohan se on, kun välimatkaa on luottokampaajaan nyt vähän enemmän.. Kyllähän täällä kaikenlaisia kampaamoita ja partureita on, mutta ongelmana oli valita niistä joku kohtuuhintainen ja kuitenkin hyvä. Siksi varmaan pidinkin hiuksia pääsääntöisesti kesäkuumilla kiinni, jotta voin huijata itseäni, ettei hiuksia pidä vielä leikata..

Puolisko ja lapsi ovat käyneet kyllä jo parturissa pariinkin otteeseen täällä ollessa. Täällä on paljonkin tuollaisia, joihin voi vaan kävellä sisään ja ne vartissa hurauttaa miespuolisen hiukset lyhyeksi 10-15 taalalla (+tipit). Mun hiuksia kun piti vähän raidoittaakin, niin piti vähän miettiä, että mihin menee. Nää tällaiset pohjoiseurooppalaisen ohuehkot hiukset kun ei ole täällä ihan sitä peruskauraa. Noh, seurailin suominaisten keskusteluja aiheesta ja uskaltauduin varaamaan ajan yhteen paikalliseen isoon kampaamoon.

Kampaamo oli suhteellisen vilkas, n. 25 kampaajaa ja heillä kaikilla asiakkaita. Kampaajat tekevät suht rivakasti hommia ja sellaista leppoista juttelua kuin Suomessa luottokampaajan kanssa on tullut rupateltua, ei kauhesti ollut. Ainakin omalla kohdalla varmaan siksi, että ei ollut tuttu kampaaja, mutta hän teki myös työtään suhteellisen rivakasti. En varmaan ikinä ole suoriutunut kampaamosta ulos 1 h 35 minuutissa raitojen ja leikkauksen jälkeen. Silti tulos oli ihan hyvä, vaikkakin edelliseen tyyliin nähden jonkun verran erilainen, vähän ehkä amerikkalaisempi. Hintakaan ei ollut järkyttävän kallis 108 taalaa + 15-20% tippiä. Olin varautunut lukemieni keskustelujen pohjalta, että sellainen 150-300 saattaa olla käypä hinta, tosin tiesin, että tuo valitsemani ei ihan niitä huippuhintaisia kampaamoita ollut. Taidan siis ensi kerrallakin mennä samaan paikkaan.

---

A good hairdresser is always hard to find. I have been going to the same hairdresser in Finland for 8 years, and it is difficult to suddenly change the hairdresser. But well, I had to. There are all kinds of hairdressers and barbers here, but the problem was to choose which one would be reasonably priced and good. That's why I had my hair in a ponytail most of the sunny and warm summer, so I could fool myself that the hair was still fine and did not need a hairdresser (oh, but it did actually!!).

Hubby and my son have already been to a barbershop a couple of times here. There is a lot of hairdressers / barbershops where you can just walk in and they clip your hair in fifteen minutes for 10-15 bucks (+ tips). I had to get some new highlights too, so I did not just want to go somewhere quickly. I wanted to go somewhere where they could handle the Northern European rather thin hair. Well, I read some of the posts about this subject from the Finnish women's discussions in FB and decided to go to a local hairdresser near here.

The shop was relatively busy, about 25 hairdressers and all their customers. Hairdressers seemed to be very busy and not doing a lof of small talk. At least in my case. Probably because the hairdresser was not familiar with me, but she also worked relatively fast. I'm sure I've never gotten out form a hairsalon in 1 hour 35 minutes. Still, the result was actually pretty good, although different from my previous style. A bit more of an American hairstyle :). Even the price was not so expensive ($108 + 15-20% tip). I was prepared to a lot higher price. At least I heard that there are places that charge $150-300 from highlight + haircut. I knew already beforehand that this salon would not have the high-end prices, but still I was happily surprised. So I guess I'll head to the same place the next time, too.

Rannalla / On the Beach

Toinen meidän perheen lempipaikoista, joissa on tullut käytyä useamman kerran on tuossa vähän etelämpänä oleva Santa Cruz. Maisemia, luontoa, aaltoja (ja surffaajia), merta ja hiekkaranta. Tänne jälkikasvukin haluaisi mennä näin kesäkeleillä joka päivä. Santa Cruzissa on iso hiekkaranta huvipuistoineen, mutta itse olemme tykänneet suunnistaa aavistuksen sivummalle pienemmällä rannalle, joka on lähellä "Natural Bridges"-aluetta (eli luonnollisten siltamuodostelmien aluetta).

Hiekkaranta sen olla pitää.
Sand, sand and more sand.

Tällaisia siltamuodostelmia näkyy laskuveden aikaan rannan toisessa päässä. /
Natural Bridge during low tide.

Kallionkielekkeen toisella puolella olisi tilaa surffata, jos osaisi. /
Surfers, not us though, don't know how to surf unfortunately.

Santa Cruzin biitsi  kuvattuna ja pelikaani. /
Pelican at Santa Cruz Wharf, Boardwalk in the background.

Ja lopuksi Wharfilla paikallinen herkku, eli Clam Chowder. /
And a Clam Chowder after the beach trip.

---

Another of our favorite places is Santa Cruz, an hour south from our place. There is everything that you can dream of, nature, scenery, waves (and surfers), ocean and a beach. There is a huge beach in Santa Cruz, but we have been going to a smaller one slightly away from the bigger one. From that beach you can also see some of the Natural Bridges stones very nicely. My teenage son would go there every day, if he could. That good the place is.